mitä elämältä oikeasti haluamme?

                                 
Kun tietyn asian ympärillä tai kanssa elää liian kauan, siihen tottuun ja sitä alkaa pitää itsestään selvyytenä. Oletamme, että seuraavana päivänä heräämme uudestaan samasta tilasta jatkaen siinä tilassa elämäämme samojen ihmisten ympäröiminä. 

Entä jos tilanne muuttuukin? Joudut lähtemään tutusta tilasta pois tai läheinen ihminen joutuu lähtemään ympäriltäsi pois, ilman minkäänlaista varoitusta tai merkkiä. Menetät jotain, mikä on ollut lähelläsi aina. Vasta silloin tajuat, miten todellakin tarvitset sitä. Suru ja tuska käyvät ylivoimaisiksi. Vasta, kun menettää jotain tärkeää, sitä oppii kunnolla arvostamaan. Toivon, jos joku joutuu tahdostaan riippuen tai riippumattaan menettämään, jotain tärkeää, se avaisi hänen silmänsä, opettaisi katsomaan maailmaa uusin silmin. Silmin, missä, mitään ei pidetä itsestään selvyytenä. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, tulevaisuuteen ei voi nähdä. Menneisyys on mennyttä. Omia tai toisten virheitä ei pidä murehtia liikaa, muuten surusta ei pääse yli ja se kasvaa ja kasvaa, syövyttäen ilmatilaa, enemmän ja enemmän ympäriltä. 


Elämässä jokainen tekee virheitä. Eteenpäin pääse vasta, kun on kohdannut virheensä, pystyy myöntämään ne, pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi. 

Elmästä saa täydellisen elämällä joka hetken täysillä, arvostaen joka ikistä ihmistä ja asiaa mitä omaan elämään  kuuluu, koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.


                   Elämä on ihanaa ja sitä jokaisen kannattaa arvostaa <3