Sweet or fucking 18?

Ole esimerkki pienemmille, tee sitä, näytä mallia, käyttäydy niin kuin ikäisesi, kasva aikuiseksi, lähetäänkö baariin, onko siistii, kun saa vihdoinkin juoda?, voitko hakea?....

En ymmärrä mitä hienoa ihmiset näkevät 18 vuoden iässä? Mitä hienoa ryyppäämisessä on? Sen sijaan, että ihmiset huutelevat toisilleen, että lähetäänkö baariin perjantaina, he voisivat ilmaista asian toisinkin. esim: Lähdetäänkö viikonloppuna vahingoittamaan sisäelimiämme, juomaan päät sekaisin ja seuaavana päivän soittelemaan toisillemme, mitä edellisiltana oikein tapahtui?


Sitten tulee nämä " aikuiset COOLIT teinit" joita tapaa vähän väliä kaupungilla kysymässä, voinko hakea viinaa tai tupakkaa? Tuntemattomille kyllä sanoo ja osaa sanoa ei. Mutta entä läheiset alle 18- vuotiaat? Heillekkin tietysti sanoo ja pitääkin sanoa ei, mutta miten sanoa se hienovaraisesti ilman, että he kaatavat kaiken niin sanotun "paskan" niskaan kieltäytymisestä.

Tein jo selväksi kahta viikkoa ennen  täysikäisyyttäni, että en tule hakemaan kenellekkään alle 18 vuotiaalle mitään. Näin omin silmin, miten muutamat ihmiset jäivät siitä kiinni ja joutuivat kärsimään seuraamuksistaan. En halunnut samaa itselleni ja koska tiedän, että se olisi ollut ja on edelleen  laitonta.



No mitä kävikään kieltäytymisestä? Muutamat "tuttavat" haukkuivat minut täysin lyttyyn ja oma läheiseni ei halua olla enää missään tekemisessä kanssani, koska käräytin hänet.


Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät. Vaikka ei heti, niin jonakin päivänä, sillä hinta kieltäytymisen takia on kova kestää, Mutta kestän sen silti. Toisen hyvin vointi menee sen edelle.

Joskus tuntuu, että sateen lomassa on hankalaa yrittää löytää sateenkaarta. 

Mutta kun aurinko vihdoinkin voittaa sodan sadetta vastaan ja taivaalle muodostuu sateenkaari....<3

Se on yksi niistä elämän pienistä positiivista asioista, jotka kaiken pahan keskellä auttavat ihmistä selviämään elämässä päivä päivältä eteenpäin  kohti positiivista elämää :)

Lapsuuden oven sulkeminen

Muutopäivä. Ei todellakaan maailman helpoin päivä. Joillekkin se on ilon ja onnen päivä. Minulle se tarkoitti juuri päinvastaista. Tutun ja turvallisen elinympäristön jättäminen kokonaan taakseen. Uusi elämä avaa ovensa. Elämä, jossa huomista ei voi ennustaa. Mitään ei enään pidä itsestään selvyytenä. Vastuu kasvaa hirveästi. niin paljon tehtävä ja muistettavaa. Yhdessä päivässä pitää kasvaa lapsesta aikuiseksi. 


Muuttoa voisi muyös kutsua lapsuuden jättämiseksi. Asioihin pitää alkaa suhtautumaan "aikuismaisesti". Hauskanpito rajataan. Puhekieli pitää vaihtaa "aikuismaisemmaksi"... äääh.. niin paljon typeriä säädöksiä...

Entä jos en halua kasvaa aikuiseksi? En ole saanut kokea lapsuutta, sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla. 

Olen jotunut ottamaan vastuuta sellaisista asioista, mistä minun ei olisi pitänyt. Kun sen kaiken on joutunut hivuttamaan omaan elmään liian aikaisin, sitä tekisi kaikkensa, jotta siitä saisi luopua. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. 

  Vastuu kasvaa iän myötä koko ajan muutosten , valintojen ja oman elämän suunnan mukana. En saa kokea enään koskaan lapsuuden hehkua. Tuota aika, jolloin ei tiennyt vielä mistään mitään. Jolloin sai elää ilman huolta ja vastuuta.

Elämässä on kuitenkin mentävä eteenpäin koko ajan. Alamäestä huolimatta. Vaikka alamäkiä tulee, ne kääntyvät aina jossain vaiheessa ylämäiksi sillä alamäet eivät voi jatkua loputtomiin...

Matkalla aikuisuuteen

Viimeinen kesä. 

Kesä, jonka jälkeen kaikki muuttuu. Täysi-ikäisyys odottaa oven takana. Päivä päivältä matka pienenee, tuoden ovea lähemmäksi. Oven toisella puolella koittaa elämä, elämä jota ei halua aloittaa vielä. 

Lapsuus on ihmisen parasta aikaa.

 Olen koko elämäni ajan joutunut jättämään lapsuuteni syrjään ja kasvamaan aikuiseksi liian nopeasti. Hetki mitä monet odottavat mielessään, on minulle suuri painajainen. 

Elämä etenee liian nopeasti. 

Viimeinen kesäni lapsena on jo puolessa välissä. Aion ottaa kaiken irti seuraavasta viimeisestä kuusta, ennen kuin pitää palata arkeen koulun penkille. 

Elämän pieniä iloja kaiken harmaan keskellä

Teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa

Omilla teoillaan voi vaikuttaa, jos vain haluaa. Tänään loimme kaverini kanssa Kirkon ulkomaanavun kautta oman keräyskamppanjamme, jonka avulla yritämme saada Afrikkaan rakennettua kaivoja. 
  Tajusimme, miten Kaikki ympärillämme olevat asiat ovat meille itsestäänselvyys. Kun saimme tietää millaista elämä toisella puolella on, halusimme tehdä asialle jotakin. Afrikassa ei ole mahdollisuutta puhtaaseen veteen. Likaisesta vedestä tuleviin sairauksiin kuolee joka päivä yli 30 000 ihmistä. Luku järkytti meitä. Suomessa olemme tottuneet saamaan vettä, kun olemme vain aukaisseet lähimmän vesihanan. Afrikassa vettä joutuu usein hakemaan kaukaa.

Haluamme auttaa Afrikkaa keräämällä rahaa ja rakentaa mahdollisimman monta kaivoa heidän avukseen. 

   Olemme kiitollisisia jokaisesta sentistä, jonka onnistumme keräämään. Keräyksemme on voimassa ensivuoden kesäkuuhun asti. Toivomme, että vierailet katsomassa keräyksemme edistystä alla olevasta linkistä : )  Emme saaneet linkitettyä osoitetta suoraan, mutta pääsette sivulla käymään kopioimalla linkin välilehteen : )


http://omakampanja.kirkonulkomaanapu.fi/kaivo-afrikkaan/aloita-keraeys.aspx?col=5-465


Pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus :)

mitä elämältä oikeasti haluamme?

                                 
Kun tietyn asian ympärillä tai kanssa elää liian kauan, siihen tottuun ja sitä alkaa pitää itsestään selvyytenä. Oletamme, että seuraavana päivänä heräämme uudestaan samasta tilasta jatkaen siinä tilassa elämäämme samojen ihmisten ympäröiminä. 

Entä jos tilanne muuttuukin? Joudut lähtemään tutusta tilasta pois tai läheinen ihminen joutuu lähtemään ympäriltäsi pois, ilman minkäänlaista varoitusta tai merkkiä. Menetät jotain, mikä on ollut lähelläsi aina. Vasta silloin tajuat, miten todellakin tarvitset sitä. Suru ja tuska käyvät ylivoimaisiksi. Vasta, kun menettää jotain tärkeää, sitä oppii kunnolla arvostamaan. Toivon, jos joku joutuu tahdostaan riippuen tai riippumattaan menettämään, jotain tärkeää, se avaisi hänen silmänsä, opettaisi katsomaan maailmaa uusin silmin. Silmin, missä, mitään ei pidetä itsestään selvyytenä. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, tulevaisuuteen ei voi nähdä. Menneisyys on mennyttä. Omia tai toisten virheitä ei pidä murehtia liikaa, muuten surusta ei pääse yli ja se kasvaa ja kasvaa, syövyttäen ilmatilaa, enemmän ja enemmän ympäriltä. 


Elämässä jokainen tekee virheitä. Eteenpäin pääse vasta, kun on kohdannut virheensä, pystyy myöntämään ne, pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi. 

Elmästä saa täydellisen elämällä joka hetken täysillä, arvostaen joka ikistä ihmistä ja asiaa mitä omaan elämään  kuuluu, koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.


                   Elämä on ihanaa ja sitä jokaisen kannattaa arvostaa <3


   

jalanjälkiä lumihangessa

Eikös sanonta " kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" pidä paikkaansa :) Tämän päivän blogiteksti kertoo todella  hyvin sen. Hyvillä ja aurinkoisilla fiiliksillä kohti pääsiäistä!

Kamera olalle ja kuvaamaan!

Bussia  odotellessa, voi käyttää mielikuvitusta!

 jännitystä ja vuorosanoja..

En ole vähään aikaan päässyt kirjoittamaan blogitekstiä. Tänään oli kuitenkin ihanaa palata koneen ääreen ja kirjoittaa mieltä painavista asioista.

Viime ajat ovat olleet niin raskaita. Juuri, kun luulet päässeesi yli kaikesta, tunne vyöry valtaa mielesi. Suru, tuska, viha, katkeruus, ilo, nauru, pelko ja kyyneleet vaihtuvat koko ajan. Vaikka asiat muuttuvat, ne on silti käsiteltävä ja saatava pois mielestä. Asioiden sisällä pitämisestä ei seuraa mitään hyvää.

Kaikkien näiden tuneskaalojen keskellä, on minun pitänyt opetella harrastajateatteriryhmäni vuorosanoja. Teatteri näytelmässä pääsee hetkeksi uppoutumaan jonkun toisen sisälle. Näkemään ja kokemaan toisen ihmisen tarinan. Tarina, jota optetellesssa, se imaisee sisäänsä ja oma maailma unohtuu hetkeksi. 




   Katsoin itseäni peilin kautta ennen kuin astuin lavalle. 
Peilistä näin hetken ajan toisen ihmisen. ihmisen, jota sain hetken aikaa esittää, kenen tarinaan sain uppoutua.  Hetkeksi oma maailmani jäi pukuhuoneen nurkkaan odottamaan.

Ensimmäinen harjoitus esitys oli viikonloppuna. Tunnin yöunet, paniikkikohtaus viittä minuuttia ennen lavalle menoa ja pelko entä jos kaikki meneekin pieleen? Viikonloppu oli odella raskas ja tapahtumarikas. Monta tunnetila kahden päivän aikana.

Onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja esityksen ja tuomarien kehujen jälkeen jäi todella hieno fiilis kaikesta.  Tämä viikko oli ihanaa aloittaa hyvillä mielillä. Toivon, että saisin pidettyä hyvän mielen mahdollisimman kauan, eikä paha olo pääsisi hiipien yllättämään minua.

Iloisella mielellä on mukava aloittaa viikko : )

Kuvien Bloggaamista

Olen jo pitkään kärsinyt paniikkikohtauksista.  Elämän tilanteeni on vaikuttanut todella pitkälti niiden ilmeniseen. 

Olin kaupungilla kirjastossa, kun sain paniikkikohtauksen. Minun oli pakko päästä pois kaikkien niiden ihmisten keskeltä. Pääsin juuri kirjaston wcn käsienpesutilaan, kun jalkani pettivät alta. Koko kroppani alkoi täristä ja sydämmeni hakkasi kovempaa ja kovempaa. Tunsin hengtitykseni kiihtyvän. Tartuin nopeasti puhelimeen ja soitin tuttavalleni, joka hälyttti paikalle apua. 

Kokemus on ollut usesati mielessäni. Makasin lattialla yli puoli tuntia, ennen kuin apua tuli paikalle. Vatsani alkoi kraamppaamaan, kun hengtitin niin nopeasti. En saanut enään siinä vaiheessa sanottua sanaakaan suustani. Kaikki wc:hen tulleet  naiset vain kävelivät ohitseni, muutamat laukoivat kommentteja ja epäilivät, että olin pistänyt huumeita suoneeni. 

Sillä hetkellä olin niin katkera. Itkin, koska kukaan ei suostunut auttamaan minua.

 Nyt myöhemmmin aloin miettimään asiaa uudestaan. Mitä olisin itse tehnyt siinä tilanteessa, jos olisin nähnyt jonkun lattialla, enkä olisi tiennyt mikä hänellä on? Koulussa meitä opetettiin tarttumaan puhelimeen ja soittamaan hätäkeskukseen. Eri ensiaputilanteita luettiin kirjasta ääneen. 

Ei tilanteissa toimimista opi kirjaa katsomalla. Tilannetta ei voi tietää, ennen kuin siinä tilanteessa, kun se tapahtuu. Terveystiedon kirjoisssa opetetaan vain yleisimmät ensiaputilanteet; pyörtyminen, palovamamat ja verenvuodon tyrehtyminen. 

Vaikka sillä hetkellä tiedostaa, että osaa toimia oikein hätätilanteessa, asiat voivat kuitenkin mennä toisin. Auttajakin voi mennä paniikkiin tilanteessa. 

Kokemuksien kautta oppii enenmmän ja vaikka ei osaisi auttaa, kannattaa  katsoa, jos lähellä olisi ihminen joka osaisi tulla avuksia auttamaan.


Toivon, että jos joskus joudun auttamaan jotakuta, muistaisin sen. Jokaiseen ensiaputilanteeseen on tarkat ohjeet miten toimia ja vaikka niitä ei muistaisi, hätäkeskukseen soittessa, henkilöt neuvovat toimimaan oikein. Olen kiitollinen, kun suomessa on tälläinen järjestelmä. En voisi kuvitella, millaista elämä olisi suomessa, jos sitä palvelua ei olisi.



********



Vähän iloisempiin tunnelmiin :) 

Tämän päivän kuvasaldoa (osaa kuvista on muokattu)

tädiltä saadut villasukat lämmittävät,
kun kirjoittelen  blogitekstiä <3

suklaa piristää ja on hyvää <3

Tänään vielä parhaan kaverin kanssa elokuviin, kyllä löytyi jotakin hyvvääkin, kaiken tuon alun ikävän jälkeen :) 

Saa nähdä, jos sitä kerkeisi muutaman kuvan illemmalla bloggaamaan :) 

jos ei, niin se tarkoittaa, että oon ulkona nauttimassa kauniista kelistä!

Blogiteksti pitkästä aikaa

Välillä tuntuu, että mistään ei tuu yhtään mitään. Kaikki, mitä sillä hetkellä on käsissä, yht ' äkkiä riistetään pois. 

Päivästä toiseen yritän pitää kiinni kaikesta mitä tällä hetkellä on ympärilläni. En halua enää menettää enempää. 

En tällä hetkellä....

Vaikka kuinka haluaisi, kiinni pitäminen ei aina onnistu. Koskaan ei tiedä, milloin menettää jotain tärkeää ja rakasta. Siksi joka päivästä pitääkin nauttia. Elämä on lyhyt. Koskaan ei tiedä milloin se päättyy. Siksi pitää nauttia joka minuutista ja sekunnista.

Tämän päivän pyhitin ompelemiselle, valokuvaamiselle, ulkoilulle ja kirjojen lukemiselle. Nyt illalla pystyn tyytyväisenä toteamaan, miten helpottunut olo minulla on pitkästä aikaa. Paha olo ja ikävät ajatukset katosivat pois, kun sai muuta ajateltavaa.

Viikonloppuna oli myös naisten päivä! :) Se sujui varsin leppoisissa merkeissä.  Paras kaverini lähetti minulle tekstiviestin perjantain, jonka jälkeen olen ollut niin iloinen koko viikon lopun ajan. Olen niin iloinen, kun näen hänet tänään :) 

Pikku hiljaa, otan tämän kaiken kaiken keskellä kiinni noista kaikista hyvistä asioista ja ajan kaiken pahan ja ikävän syrjään. Tunnen voimistuvani koko ajan entistä enemmän!

 kesää odotellessa

Tänään on ensimmäinen päivä kolmeen päivään, kun pystyn rauhassa istumaan alas.  Jatkuva tekeminen ja kiire ovat helpottaneet hieman arkea, kun ei ole tarvinnut miettiä ikäviä asioita. Mutta ei  jatkuvaa menemistä ja juoksemista paikasta toiseen kestä kovinkaan kauan. Koko aamun olen muokannut kuvia ja juonut monta kupillista kahvia. Tuntuu hyvältä olla vain. Välillä on hyvä mennä vain paikasta toiseen, kun on tekemistä, mutta välissä pitää muistaa pysähtyäkkin, ettei väsähdä kokonaan.  Eilen kiireiden ja juoksemisen välissä, yritin parhaani mukaan napsia kuvia. Päätin laittaa tänne muutamia muokattuja otokoksia

Ulkona kävellessä on ollut ihanaa huomata kevään merkkejä. Odotan innolla lumien sulamista. Keväällä jaksaa paljon paremmin. On uskomatonta, miten valon määrä näkyy jaksamisessa. Monesti sanotaan, että on sen vuoden ajan lapsi, minä vuoden aikana on syntynyt. Minun kohdallani se ei kyllä pidä paikkaansa. Talvella on ihanaa hiihtää ja lumessa on kivaa kulkea, mutta on  niin pimeää ja kylmää. Keväällä saa kuitenkin huomata heräävänsä eloon, pimeän syksyn ja talven jälkeen. 

Lumien sulamista odotellessa  on ihanaa katsella kevään ensi merkkejä ja odottaa, milloin niitä näkee lisää :)

Kenet näen peilissä?

"Tyhjä näyttämö.
Ei lavasteita. vain yksi kirkas valo. Seison yksin lavalla. Kirkas spottivalo sokaisee minut. En näe mitään. Tunnen ympärillä olevien ihmisten syyllistävät katseet ja kuulen heidän huutamansa loukkaukset. Seison hiljaa. Yritän avata suuni ja sanoa heille vastaan. Kertoa, että olen syytön, että en ole tehnyt mitään väärää. En pysty siihen. Avaan suuni, mutta en saa ääntä kulkemaan. Masennun ja kyyristyn istumaan lattialle. yritän peittää korvani, jotta en kuulisi ihmisten syytöksiä. en pysty. Äänet kaikuvat tyhjyydessä kovempaa ja kovempaa.Taivaalta alkaa ryöppyämään vettä. Kastun litimäräksi. Äänet eivät kuuluu enää. en tunne ihmisten syyttäviä katseita ympärilläni, en kuule heidän syytöksiään. Tunnen ja kuule vain, kuinka taivaalta satava vesi kastelee minut märäksi ja valuu ihoani pitkin maahan, synnyttäen eteeni syvän puron. Puron, jota katsoessani, en erota kasvojani. Ainoa asia, jonka erotan, on vain tumman hahmon ääriviivat, hahmon josta kaikki muu oleellinen on pyyhitty syytöksillä pois."

Tuo ote oli vanhasta päiväkirjastani. Oli tuohon aikaan todella surullinen ja kaikki vain huusivat minulle ja syyttivät joka asiasta, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää. Tuo teksti sai minut miettimään asioita. Vielä vähän aikaa sitten en saanut olla oma itseni. Minun piti esittää kaikkea muuta. En saanut huutaa, itkeä tai sanoa mieltä painavia asioita ääneen. jos tein jonkun noista, kaikki ihmiset ympärilläni haukkuivat minut lyttyyn. 

Minun piti olla iloinen ja tehdä koko ajan, mitä sanottiin. Minä sain huudot joka asiasta, asioista, mitä en ollut tehnyt. Jos joku kysyi minulta miten menee, minun piti esittää iloista ja sanoa, että kaikki menee hyvin. En kestänyt kuulla ihmisiltä enää sitä haukkumista ja valehtelijaksi leimaamista.

Valehtelu.

Vihaan tuota sanaa yli kaiken. Niin monta vuotta jouduin tekemään sitä, vaikka en olisi halunnut.

Nyt vasta aloin miettimään, miten kaikki asiat olisivat menneet oisin, jos asiat oltaisiin osattu käsitellä sellaisina kuin ne olivat. asioiden vähättely ja kieltäminen ei auta koskaan! Jokainen ihminen tekee virheitä elämässään, kukaan ei ole täydellinen. Virheistä pääsee kuitenkin ylitse hyväksymällä ne ja korjaamalla tilanteen. Tilanne ei pääsee pahenemaan, kun asiat selvitetään mahdollisimman pian.

Mutta aina kaiken läpi pysty näkemään nuolta, joka osoittaa oikeaan suuntaan. Mutta, jos sen huomaa, sitä kannattaa seurata!