Uusi ihminen

Olen jo pitkään kärsinyt paniikkikohtauksista.  Elämän tilanteeni on vaikuttanut todella pitkälti niiden ilmeniseen. 

Olin kaupungilla kirjastossa, kun sain paniikkikohtauksen. Minun oli pakko päästä pois kaikkien niiden ihmisten keskeltä. Pääsin juuri kirjaston wcn käsienpesutilaan, kun jalkani pettivät alta. Koko kroppani alkoi täristä ja sydämmeni hakkasi kovempaa ja kovempaa. Tunsin hengtitykseni kiihtyvän. Tartuin nopeasti puhelimeen ja soitin tuttavalleni, joka hälyttti paikalle apua. 

Kokemus on ollut usesati mielessäni. Makasin lattialla yli puoli tuntia, ennen kuin apua tuli paikalle. Vatsani alkoi kraamppaamaan, kun hengtitin niin nopeasti. En saanut enään siinä vaiheessa sanottua sanaakaan suustani. Kaikki wc:hen tulleet  naiset vain kävelivät ohitseni, muutamat laukoivat kommentteja ja epäilivät, että olin pistänyt huumeita suoneeni. 

Sillä hetkellä olin niin katkera. Itkin, koska kukaan ei suostunut auttamaan minua.

 Nyt myöhemmmin aloin miettimään asiaa uudestaan. Mitä olisin itse tehnyt siinä tilanteessa, jos olisin nähnyt jonkun lattialla, enkä olisi tiennyt mikä hänellä on? Koulussa meitä opetettiin tarttumaan puhelimeen ja soittamaan hätäkeskukseen. Eri ensiaputilanteita luettiin kirjasta ääneen. 

Ei tilanteissa toimimista opi kirjaa katsomalla. Tilannetta ei voi tietää, ennen kuin siinä tilanteessa, kun se tapahtuu. Terveystiedon kirjoisssa opetetaan vain yleisimmät ensiaputilanteet; pyörtyminen, palovamamat ja verenvuodon tyrehtyminen. 

Vaikka sillä hetkellä tiedostaa, että osaa toimia oikein hätätilanteessa, asiat voivat kuitenkin mennä toisin. Auttajakin voi mennä paniikkiin tilanteessa. 

Kokemuksien kautta oppii enenmmän ja vaikka ei osaisi auttaa, kannattaa  katsoa, jos lähellä olisi ihminen joka osaisi tulla avuksia auttamaan.


Toivon, että jos joskus joudun auttamaan jotakuta, muistaisin sen. Jokaiseen ensiaputilanteeseen on tarkat ohjeet miten toimia ja vaikka niitä ei muistaisi, hätäkeskukseen soittessa, henkilöt neuvovat toimimaan oikein. Olen kiitollinen, kun suomessa on tälläinen järjestelmä. En voisi kuvitella, millaista elämä olisi suomessa, jos sitä palvelua ei olisi.



********



Vähän iloisempiin tunnelmiin :) 

Tämän päivän kuvasaldoa (osaa kuvista on muokattu)

tädiltä saadut villasukat lämmittävät,
kun kirjoittelen  blogitekstiä <3

suklaa piristää ja on hyvää <3

Tänään vielä parhaan kaverin kanssa elokuviin, kyllä löytyi jotakin hyvvääkin, kaiken tuon alun ikävän jälkeen :) 

Saa nähdä, jos sitä kerkeisi muutaman kuvan illemmalla bloggaamaan :) 

jos ei, niin se tarkoittaa, että oon ulkona nauttimassa kauniista kelistä!