Vaihteeksi taas yksi uneton yö.... yllätys, yllätys..
Miten toivottamaksi ihminen osaakaan väsyneenä heittäytyä. En keksi enää mitään, minkä avulla saisin unen päästä kiinni. Haluaisinn nukkua edes vähän Olisin kiitollinen puolestakin tunnista.. mutta ei...
*
Yöt ovat menneet lukiessa kirjoja. Yön pikku tunneilla käteni tarrautui viimeisestä muutto laatikosta Stefan Merril Blockin kirjoittama unohdettujen tarinoiden kirja.
*
Kirja kertoo Seth nimisestä pojasta, jonka äiti sairastaa Alzheimerin tautia. Seth alkaa tutkia sairauden taustaa ja sukuaan, josta kukaan ei ole koskaan puhunut. Seth alkaa haastattelemaan sukulaisiaan saadakseen alzheimerin taudin syntyperän tietoonsa. Haastattelu ei kuitenkaan tuota tulosta. Koskettavammaksi haastateltavaksi kirjassa osuu pariskunta, jotka avioituivat keskenään, täysin tietoisena sairaudesta. Pariskunta tiesi sairauden varjostavan heidän yhteistä loppu elämäänsä herkeämättä. Mutta sairauden avaamaan tien; joka päivä on uusi aamu ja eilisestä ei ole tietoakaan.
*
Tarinassa on sekoitus faktaa ja fiktiota. Faktan rinnalla kulkee fantasia piirteinen kertomus isidora- nimisestä kaupungista. Kaupungissa, jossa kenelläkään asukkaalla ei ole muistoja eikä kipuja. saavuttuaan kaupunkiin, matkalaiset/ ohi kulkijat unohtavat kaiken omasta elämästään.
Lisäksi heillä on oma tapansa kommunikoida. kaupunkilaiset kommunikoivat keskenään koskettamalla toisiaan.
*
Kyseinen tarina on kulkenut sethin suvussa vuosikausisia. Sitä on kerrottu jälkipolvelta toiselle eteenpäin, tuoden matkan varrelle siihen aina lisää merkitystä.
*
Sisällöltään kirja on hyvin tunteikas: rakkaus, hellyys, kiintymys, pelko ja muutamissa kohdissa jopa kammottava.
*
Lopun häämöttäessä, perheen salaisuudet alkavat pikku hiljaa tulla julki. Kirjoittaja on käyttänyt fakta osuuksissa runsaasti asiantuntijalähteitä, mikä teki kirjan lukemista erittäin mielenkiintoisen.
*
Faktan ja fiktion sekoittaminen toimi todella hyvin ja loppukin on omalla tavallaan onnellinen. Kirja oli kirjoitettu hyvin ja viisasti. Kosketti minua todella paljon. Suosittelen lukemaan tämän kirjan. Erityisesti alzzheimerin tautia sairastavien henkilöiden omaisille ja läheisille.
Siteeraan yhtä kirjan lausetta, koska se mainittiin niin koskettavasti ja jäi mieleni
syövereihin:
" Tietyn rajan jälkeen Alzheimer-potilaan omaisille on sitä pahempi, mutta hänelle itselleen sitä parempi, mitä huonommaksi potilaan tilanne muuttuu.
Aloin miettimään tuota lausetta. Miten sairauden edetessä tuon tietyn rajan jälkeen, se voikaan aiheuttaa samaan aikaan niin paljon tuskaa sekä helpotusta?
******
