Olen toiminut muutaman vuoden partiolippukunnassani ryhmän vetäjänä. Pidän seikkailijoiden ryhmää yhdessä kaverini kanssa. Lapset ovat ikähaarukaltaan 11- 14 vuotiaita, teini-ikäisiä tyttöjä ja poikia.
Palasimme eilen koko lippukuntamme ryhmien kanssa joka kesäiseltä kesä leiriltämme.
Leiri oli 4 päiväinen ja leirin toisena päivänä minun ryhmäni lapset siirtyivät isompien ryhmään, jota itsekin siirryn vetämään. Siirtymiseen kuuluu " siirtymisriitti" eli tehdään jotain erityistä ja ikimuistoista sen kunniaksi, kun päästään siirtymään seuraavaan ikäkauteen.
Lähdimme toisena iltana lasten kanssa veneellä toiselle puolelle rantaa n 4 km päähän rantaan yöpymään laavutelttaan.
Saapumisiltana kaikki meni hyvin. Tyttöjä oli paikalla vain kolme, koska muut eivät päässeet paikalle.
Paistoimme pitsaa nuotiolla, juttelimme ja pidimme hauskaa.
Yö meni hyvin ja samoin aamu.
Vasta kun aloimme pakkaamaan suurta tavara määräämme veneeseen, ongelmat alkoivat. Yksi tytöistä: 14 toistavuotias halusi soutaa veneen takaisi. Me johtajat annoimme hänelle luvan soutaa. Pakkasimme veneen siten, että hän isutisi ja soutaisi veneen keulasta ja kaikki tavarat olivat veneen keskellä ja perä osassa. Vasta kun kaikki olimme päässeet veneeseen, hän ilmoittaa , että veneen keulasta ei kuuluu venettä soutaa ja hän haluaa soutaa veneen perästä, veneen perä kohti menosuuntaa. Sanoin aluksi, että ei onnistu, mutta hän sai ison raivo kohtauksen, joten asiaan oli suostuttava, että tilanne ei olisi päässyt pahenemaan. Olimmehan kuitenkin jo vesillä, täyden lastin kanssa kiikkerässä veneessä.
No me sitten vaihdoimme paikkoja yksi kerrallaan ja siirsimme tavarat samalla keulaan ja keskiosaan, jotta tyttö pystyisi soutamaan veneen perästä. matka ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan. Järvelle puhkesi todella voimakas tuuli ja aallot nousivat ja roiskivat veneemme läpimäräksi. Ja koska tyttö ei soutanut venettä "oikein päin" eikä hänen aironsa olleet edes kiinnitetty oikeisiin vene tappeihin, koska veneen perässä ei ollut niitä, ei matkamme edistynyt.
Kaksi kymmentä minuuttia tyttö souti, mutta tuuli työnsi meidät aina takaisin lähtö paikalle.
Lopulta saimme otettua tytöltä suostuttelun avulla airot ja minä aloin soutajaksemme. Tyttö oli kuitenkin niin suuttunut, että sain seuraavat haukkumasanat niskaani:
* tää vene ei liiku ja se on sun syytä
* vittu, me ollaan sun takia jumissa täällä korvessa
* sää oot ihan paska, kun keksit omasta päästäsi tälläisiä "soututapoja"
* sää oot maailman paskin johtaja
Tyttö raivosi minulle 15 minuuttia, kunnes oli saanut raivonsa tukehdettua.
Kaksi muuta tyttöä olivat positiivisia, kuten aina ja laitoimme heidän kanssaan musiikkia soimaan ja aloimme laulamaan yhteen äänen. Soitimme musiikkia koko loppu tunnin joka meiltä meni vartin matkan soutamisen sään takia.
Päästyämme perille oli 14 vuotias raivokohtauksen saanut tyttö rauhoittunut myös. '
Illalla meillä oli koko lippukunnan iltanuotio, jonka jälkeen ja lasten lähdön jälkeen itselläni iski väsymys ja tunne romahdus. Muiden lasten kanssa minulla ja toisella johtajalla ei ole ollut isoja ongelmia, välillä jollain on huonompi känkkäränkkä päivä, jolloin ei vain asiat onnistu, mutta niistäkin ollaan selvitty.
Tämän tytön kanssa tilanne on erilainen. Tytön kanssa, olisi kuin tökkisi heikkoa jäätä kepillä.
Koskaan ei voit tietää, millä päällä tyttö on. Ja jos on huonolla, tilanne lähtee räjähtämään 5 sekunnissa ja jos tytölle sanoo mitä tahansa tai edes yhtään mitään: saan minä kuulla hirveät haukut, vaikka tilanne koskisi jotain toista hetkeä tai tilanne olisi tapahtunut jonkun kanssa jossa en edes ole ollut paikalla.
Toisaalta haluan ymmärtää tyttöä. Hän on murros iässä ja tunteiden heitteleminen kuuluu siihen vaiheeseen. Mutta tiettyyn rajaan asti haukkuja pystyy siedättämään, ei ihminen kaikkea jaksa pitää loputtomiin sisällään.
Kun lapset hieman kesän aikana kasvavat, aloitamme kerrat puhumalla toisten ihmisten kunnioittamisesta, haukkumisesta ja ylipäätänsä kiroilusta.
Koska me kaikki johtajat vedämme partio ryhmiä vapaa ehtoisesti ja kukaan meistä ei saa palkkaa, on tytönkin tajuttava, että kerroille ei voi tulla vain " norkoilemaan" ja haukkumaan.
Kysymme lapsilta aina mitä he haluaisiavat tehdä, jotta he saisivat mielekästä tekemistä, tyttö harvoin ehdottaa mitään ja sanoin hänelle leirillä: jos ette sano mitä toivoisitte meidän tekevän, teillä ei ole oikeutta haukkua tekemistä paskaksi.
Mutta tapahtumat saivat minut itseni miettimään: Onko minulla auktoriteetti ongelma tätä 14 vuotiasta tyttöä kohtaan?
Mutta kerroin asiasta vanhemmalle johtajalle ja asia on lähdössä käsittelyyn. Syksyllä on hienoa aloittaa kertojen pitäminen puhtaalta pöydältä. Toisaalta myös toivoen, että kesän aikana tyttö pääsisi enimmästä tunteiden ailahtelusta yli, sillä eivät johtajatkaan ole koneita, me kaikki olemme ihmisiä, joilla on tunteet.
 |
| Retkellä lämmin mehu lämmitti yöllä 6 asteessa pihalla nukkuvia tyttöjä |
 |
| Grillattu ananas retkinuotiossa <3 |
 |
| Pizzaa retkinuotiossa <3 |
Mahdollisesta Auktoriteetti ogelmasta huolimatta, rakastan tätä harrastusta ja siitä että saan tehdä, kokea ja nauraa lasten kanssa :)
