Sadepisaroita ja tulppaaneja

 Aamulla herätessäni katsoin ikkunastani ulos ja huomasin, että ulkona satoi vettä. Ikkunaruutuni oli huurtunut ja sadat vesipisarat peittivät sitä. Sadepisaroiden valuminen ikkunaruutua pitkin, näytti aivan kyyneleiltä jonkun poskella. Jäin istumaan sängylleni ja tuijotin, kuinka kyyneleet valuivat ja katosivat uusien kyyneleiden tullessa tilalle.Vajosin ajatuksiini miettimään asioita.
  
   Yht' äkkiä pomppasin sängyltä ylös ja kuljin koneelle. En halunnut alkaa purkamaan pahaa oloani pääni sisällä, minun oli pakko saada se purettua jonnekkin muualle. Ensin ajattelin purkaa sen blogiini. Kun avasin blogini huomasin, että neljäkymmentä ihmistä on käynyt katsomassa blogiani. Häkellyin ja piristyin. Tulin iloiseksi, kun huomasin, että sivullani on käyty ja tekstejäni on luettu. En avannut tätä blogia lukijoiden toivossa ja luulin, että kukaan ei huomaisi tätä, mutta yllätyin iloisesti. Minulle merkitsi tosi paljon se, että yksi ihminen oli käynyt katsomassa blogiani, mutta neljäkymmentä! Sen luvun näkeminen piristi päivääni suunnattomasti!

   Kirjauduin ulos blogistani, koska enään en halunnut kirjoittaa huonosta olostani. Halusin kirjoittaa jotain iloista. Monien eri sivujen kautta päädyin katsastamaan facebook profiilini. Facebookissa aloin juttelemaan isoäitini kanssa. Monien puheenaiheiden jälkeen annoin hänelle luvan kertoa sukulaisilleni tilanteestani. Alkuun mietin, mitä meninkään lupaamaan, mutta kun kaikki tätini ottivat minuun yhteyttä piristyin niin suunnattomasdti. Olen niin kiitollinen isoäidilleni, että hen teki sen. Kävin yhden tätini kanssa  kahvilla ja oloani hepotti suunnattomasti, kun sain kertoa kaiken hänelle.

 Toivon, että kukaan ei jäisi koskaan hautomaan pahaa oloaan päänsä sisälle, vaan jakaisi sen luotettavan ihmisen kanssa. Itse en sitä oikein aluksi osannut. Onneksi minulla on  ihmisiä ympärilläni, jotka opettivat sen taidon minulle.

  Kahvittelu päättyi ja ilta päättyi siihen, että tätini osti minulle kimpun tulppaaneja. Tyytyväisenä vein ne reissun jälkeen huoneeseeni ja asetin ne pöydälle maljakkoon. katsoin ikkunasta ulos laskevaa aurinkoa, kunnes huomasin taas sen saman näyn. Vesipisarat ikkunallani. Ajatukset alkoivat pyörimään taas päässäni. Vaikka asioita on hyvä välillä miettiä, sillä hetkellä halusin vain olla hyvällä mielellä ja saada huonot  ajatukset päästäni pois.

  Ryntäsin huoneestani ulos, kiersin ulkokautta ikkunani taakse ja keräsin kaikki vesipisarat ikkunastani lasikulhoon. Vein kulhon huoneeseeni ja kastelin vedellä tulppaanini. Katselin tulppaaneitani tyytyväisenä ja päässäni ajattelin sillä hetkellä vain, miten Murheet voi kääntyä hyväksi!

Pieniä asioita <3

Olen niin kiitollinen, kun minulla on ihmisiä ympärilläni, joiden kanssa viettää aikaa ja joiden kanssa voin kokea iloisia hetkiä. Hetkiä, joiden aikana unohdan kaikki ikävät asiat ja keskityn vain nauttimaan elämästä.

 Tänään kävin kävelemässä järven rannalla. Keli oli niin ihana, vaikka aurinko jo olikin laskussa, valoa riitti vielä kuudeltakin :) Kesää odotellessa... Kamerakin tarttui olalle mukaan ja kuvia tuli otettua aika paljon. Lähinnä maisemakuvia

Jälkeenpäin katseltuani kuvia, hyvä olo täyttää minut jälleen. Kuvissa hyvät muistot säilyvät pitkään ja tuovat iloa murheiden keskelle. Kun olen murheellinen kuvat muistuttavat minulle, miten paljon hyviä ja iloisia asioita elämästä löytyy. Murheiden keskelle ei kannata uppoutua, vaan kannattaa vaalia hyviä ja iloisia asioita. Välillä on toki hyvä surra, mutta siihen ei saa jäädä kiinni. 

Ja kupillinen kaakaota hyvässä seurassa tai yksin talven keskellä piristää ja lämmittää aina :)

Satu kirjoissa eletään täydellistä elämää. Niitä luetaan lapsille pienestä pitäen ja lapset saavat kuvan, että elämä on ruusuilla tanssimista. Kunpa se menisikin näin. Kun tajuaa, miten paljon muutakin elämä on kuin iloa, alkaa ajattelemaan, että miksi maailmassa pitää olla surua, tuskaa, vihaa ja pelkoa?

 Pienenä kuvittelin itseni satu kirjojen prinsessojen tilalle linnoihin elämään täydellistä elämää. Kuvittelin, että muutan isona linnaan asumaan ja mitään pahaa ei voisi koskaan tapahtua minulle.

Kunpa asiat olisivatkin menneet noin. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Asia, jota minä en saanut, oli onnellinen lapsuus. Kerran kotonani tapahtui todella vakava tilanne jonka jälkeen koko elämäni muuttui. Ensin kotitilannettani yritettiin rauhoittaa, mutta koska se ei auttanut, muutin pois kotoa.

 Nyt olen asunut viisi viikkoa poissa kodistani ja elämäni alkaa sujumaan hieman paremmin. Olen niin onnellinen, kun pääsin sieltä pois. Nyt jaksan paremmin, kun minulla on tuki verkostoja, jotka välittävät minusta ympärilläni.

 Elämäni on alkanut vihdoinkin kääntymään parempaan suuntaan. Yritän nyt vähitellen unohtaa menneisyyteni ja alkaa rakentamaan itselleni sellaista elämää, jota kautta pystyn vähitellen itsenäistymään. Tähän blogiin aion kirjoittaa ajatuksiani ja asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Asioita joiden avulla jaksan mennä eteenpäin kohti uuteen elämään vievää polkua.