Satu kirjoissa eletään täydellistä elämää. Niitä luetaan lapsille pienestä pitäen ja lapset saavat kuvan, että elämä on ruusuilla tanssimista. Kunpa se menisikin näin. Kun tajuaa, miten paljon muutakin elämä on kuin iloa, alkaa ajattelemaan, että miksi maailmassa pitää olla surua, tuskaa, vihaa ja pelkoa?
Pienenä kuvittelin itseni satu kirjojen prinsessojen tilalle linnoihin elämään täydellistä elämää. Kuvittelin, että muutan isona linnaan asumaan ja mitään pahaa ei voisi koskaan tapahtua minulle.
Kunpa asiat olisivatkin menneet noin. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Asia, jota minä en saanut, oli onnellinen lapsuus. Kerran kotonani tapahtui todella vakava tilanne jonka jälkeen koko elämäni muuttui. Ensin kotitilannettani yritettiin rauhoittaa, mutta koska se ei auttanut, muutin pois kotoa.
Nyt olen asunut viisi viikkoa poissa kodistani ja elämäni alkaa sujumaan hieman paremmin. Olen niin onnellinen, kun pääsin sieltä pois. Nyt jaksan paremmin, kun minulla on tuki verkostoja, jotka välittävät minusta ympärilläni.
Elämäni on alkanut vihdoinkin kääntymään parempaan suuntaan. Yritän nyt vähitellen unohtaa menneisyyteni ja alkaa rakentamaan itselleni sellaista elämää, jota kautta pystyn vähitellen itsenäistymään. Tähän blogiin aion kirjoittaa ajatuksiani ja asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Asioita joiden avulla jaksan mennä eteenpäin kohti uuteen elämään vievää polkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti